Laimea neste on väriltään neutraalia, suorastaan väritöntä,
paksumpaa kuin vesi, mutta vastenmielisen litkumaista.
Se on mitäänsanomattoman makuista eikä se edes haise,
mutta se valuu päällemme salaisimmankin luukun takaa.
Korkealta kolopesijän kodista valuu laimeata nestettä,
ja kellarikorjaamon sosiaalitilan tarvikekaapin raoista
Dänin autotallissa lilluu laimeata nestettä.
Laimea neste täyttää tasaisena kerroksena kaikki pinnat,
se valuu ajatuksiin ja puheisiin ja laimentaa liikkeen ja teon.
Yhteiskunta ei haise - sen peittää laimea neste.
Kannan generaattoria pääni päällä ja kahlaan polviamyöten laimeassa nesteessä.
Etsin virtauspaikkaa, jossa laimean nesteen voisi muuttaa sähköenergiaksi.
Saatanan hyytelö, se ei virtaa vuoreltakaan alas!
Tulvakin on vain vettä.
Laimeasta nesteestä ei saa kaloja eikä äyriäisiä.
Ensimmäiset pakkaset, mutta laimea neste ei jäädy.
Yksikään kusipää ei huku siihen.
En kertakaikkiaan keksi, mitä voin tehdä laimealle nesteelle.
Copyright © Kake Puhuu