Olen mystikko, vaikka syön pitsaa.
Maa on jäässä eikä mystikon riutuneilla raajoilla kaiveta juuria.
Ja kun kesällä olisin kerännyt yrttejä talvea varten,
minua vietiin mystikkoseminaarista toiseen.

Vaikka käteni kuljettaakin metallista imurinputkea, olen mystikko.
Luutani on niin vanha, että se lakaistaessa murenee,
ja jäljet on imuroitava.

Olen mystikko, vaikka katson Onnenpyörää.
Pyörä, jos mikä, on vanha.
Odotan myös Onnenneliötä ja Onnenkolmiota.

Vaikka aikani eteneekin sähköllä, olen mystikko.
Sähkö on uusi maailma
eikä aurinko, kuu ja tähdet kerro enää mitään.

Olen mystikko vaikka kävelenkin tuulipuvussa vailla partaa.
Näin ei kukaan kiinnitä minuun huomiota.

Vaikka vetäydyinkin Keravalle, olen mystikko.
Vuorilla on vain turisteja.

Copyright © Kake Puhuu